Vuosi ja yksi päivä sitten kirjoittelin uusista kujeista. Aika menee nopeasti, vaikkakin joskus madellen, joten lienee aika kirjoitella taas jotain uusista kujeista.
Elämä on pääasiassa asettunut raiteilleen Savonlinnassa eli jokseenkin se, mitä haettiin löytyi: suurehko ja uudehko (lajityyppinsä edustajaksi) rintamamiestalo Savonlinnan itäpuolelta, tarkemmin sanottuna Kyrönniemeltä. Talokauppaa tehtiin moninaisten paperinpyörittelyjen jälkeen helmi-maaliskuun vaihteessa ja sen jälkeen minullakin oli jonkinasteinen tukikohta – tosin muutaman kuukauden ilman verhoja, sänkyä tai edes tuolia. Nuokin luksusesineet tulivat mukaan kuvioon jossain vaiheessa kevättä remontin ja muuttokuormien edetessä.
Saara ja Niklas seurasivat perässä Savonlinnaan, kun koulut ja siten Saaran reilun puolen vuoden kiinnitys Kauhajoella päättyi. Suurehkot odotukset puolin ja toisin eivät ehkä ihan kaikkineen toteutuneet ja niinpä kaikki ei uudella kotipaikalla ollut aina ihan pelkkää ruusuilla tanssimista. Asiat kuitenkin selvitettiin ajan kanssa ja nyttemmin seilataan jotakuinkin tyynillä vesillä.
Työpuolella Kerimaan pyörittäminen osoittautui odotettuakin mielenkiintoisemmaksi, mutta myöskin vastaavasti haastavammaksi. Oikeastaan voisi vain todeta, että koko ensimmäinen vuosi on mennyt opetteluun ja nyt voisi kuvitella, että lomakylän pyörittämisestä on jonkinlainen käsitys. Ei kai tuo mikään ihme ole, kun ei viidentoista vuoden takaista lyhyttä McDonald’s -sessiota lukuunottamatta ollut mitään käsitystä ravintola-alasta eikä varsinkaan kiinteistöylläpidosta. Onneksi Kerimaasta ja helmikuisesta Savonlinnan työkkärin kesätyöpörssistä on löytynyt muutamia aivan loistavia tyyppejä, joiden kanssa Kerimaan kelkka on saatu pieneen, mutta toivottavasti vakaaseen nousuun – jännä kylläkin, ikä- ja kokemusjakauma osoittautui tässä asiassa hieman yllättäväksi…
2011?
Alkavalta vuodelta pitäisi työpuolella odottaa jo hieman näkyvämpiä tuloksia, mieluiten plusmerkkisiä. Palaute päättyneeltä vuodelta on ollut hyvää ja siten olisi lupa odottaa positiivisia seurauksia, vaikka haasteita riittää monin paikoin – esimerkiksi tänään esille tuli jälleen uusia asioita. Opeteltavaa ja työtä siis riittää, mutta odotukset ovat hyvät. Suurimpia haasteita ovat kaiketi yhteistyö alueen muiden toimijoiden kanssa, Kerimaan toiminnan tehostaminen edelleen ja oman työmäärän rajoittaminen.
Henkilökohtaisessa elämässä edessä on jälleen uusia muutoksia – Niklakselle syntyy pikkuveli jossain helmi-maaliskuun vaihteen tietämillä, mikäli kaikki menee odotetusti. Toivottovasti, hieman edellisen kappaleen viimeisen kohdan onnistumisesta riippuen, aikaa riittää viettää aikaa myös poikien ja oman rakkaani kanssa 
kommentit