Linda 21.7.2001 – 29.6.2011

Linda mökillä syksyllä 2007

Muutos

Linda tuli minulle 1.10.2001. Tuona päivänä elämä muuttui. Lindan elämä muuttui varmasti vielä enemmän ja sen jälkeen Linda saikin tottua elämään jatkuvassa muutoksessa. Lindalla oli ainakin kuusi kotia, laskutavasta riippuen jopa kahdeksan tai yhdeksän.

Kävyt ja kyttääminen

Lindalla oli kaksi rakasta harrastusta läpi elämän: käpyjen kantaminen ja aidan tai ikkunan takana kyttääminen. Lindan aloitellessa agilityharrastusta päädyimme harrastusryhmämme pelleiksi ainaisten käpyjahtiemme vuoksi – muilla motivaattoreina saattoi toimia makkaranpalat tai lempilelut, Lindalla parhaiten – jopa liiankin hyvin – toimi kuusenkäpy. Linda oli naapurikyttääjä. Missä vain oli mahdollista, Linda kiipesi sohvan selkänojalle tai kaiteelle tai ihan mihin vain nähdäkseen mitä toisella puolella tapahtui ja haukkuakseen ohikulkijat. Aina, pakko!

Varovainen Linda

Kasvotusten Linda oli hiljainen, jopa arka. Linda pelkäsi vähän kaikkea, eritoten lapsia ja toisia koiria. Ajan kanssa Linda tottui, pakon edessä, molempiin hieman, mutta parhaimmillaan Linda oli päästessään prinsessaksi omien, harvojen luottoihmisten keskuuteen.

Luonteikas Linda

Lindalla oli luonnetta. Ei sillä tavalla, että Linda olisi kenellekään ärhennellyt, mutta jos jokin asia ei Lindalle sopinut, sitä oli jokseenkin turha yrittää. Lindan kasvattajakin joutui lopulta myöntämään, että itsepäisempää cavalieria ei ollut koskaan nähnyt, vaikka oli niitä varmasti satoja tavannut. Lindan itsepäisyys johtui miellyttämisenhalusta – Linda halusi miellyttää itseään, ei muita. Linda tiesi olevansa söpö ja käytti sitä tarpeen tullen hyväkseen :)

Rauha

Nuoresta citykoira-Lindasta tuli loppujen lopuksi maalainen. Viimeisen vuoden, tai pitkälti toistakin, Linda vietti anoppini luona Pohjanmaalla kuljettuaan sitä ennen Riihimäen katuja ja kujia kahdeksan vuoden ajan siirtyen hiljalleen keskustasta kauemmaksi. Maalla Linda vihdoin löysi itsensä ja muuttui oikeaksi koiraksi.

Tänään aamulla kahdeksan aikaan Linda nukutettiin munuais- ja sydänvaivojen vuoksi ikuiseen uneen kuukautta vaille kymmenen vuoden iässä. Olisin halunnut olla paikalla, koska Linda aina oli, kun tarvitsin. En voinut olla.

Linda 1.10.2001

Naapurikyttääjä-Linda Ilveskadulla, toukokuu 2002

Kesäkoira, toukokuu 2002

Toukokuu 2002

Toukokuu 2002

Elokuu 2002

Tammikuu 2003

Heinäkuu 2003

Heinäkuu 2003

Äiti-Linda, helmikuu 2004

Kentän laidalla, elokuu 2004

Syyskuu 2006

Marraskuu 2007

Marraskuu 2007

Marraskuu 2007

Tammikuu 2008

Kävynkantaja, helmikuu 2008

Kävynkantaja, helmikuu 2008

"Käpy, käpy", kesäkuu 2008

Heinäkuu 2008

Heinäkuu 2008

Rento kuin rautakanki, heinäkuu 2008

Elokuu 2008

Marraskuu 2008

Joulukuu 2008

Naapurikyttääjä, tammikuu 2009

Suuri mullistus, tammikuu 2009

Tammikuu 2009

Kesäkuu 2009

Kesäkuu 2009

Viimeinen koti, heinäkuu 2010

Hyvästi Linda, lokakuu 2010. Tapasimme tuolloin viimeisen kerran, kumpikaan emme sitä tienneet. Kiitos näistä vuosista.

Ristiäiskuvia

Kuvia Eliaksen ristiäisistä

Kuva päivässä

http://www.tuomastenkanen.com/

- - .

Kana-bataattilaatikko

Liha-perunalaatikon hengessä: bataatit (1,2 kg) siivuiksi, keitetään 10 min kasvisliemessä, vuokaan, paistettu ja kevyesti chilillä maustettu kanajauheliha vuokaan, loput bataatit vuokaan, kerma-maito-muna-aurajuusto -seos päälle ja lopuksi juustoraastetta. Uunissa 175 astetta, 20 minuuttia. Lisää ensi kerralla se unohtunut purjo…

- - - .

Kesä!

Enemmänkin statuspäivitys kuin kunnollinen artikkeli: kesä tulee sittenkin! Tällainen hieman käsittämätön fiilis on tässä viikon-parin sisällä rakentunut pitkälti suunnittelutöistä ja pieneltä osalta myös esim. tämän päivän säästä, ilmassa on kevättalven henkeä.

Töissä varma kesän merkki on kesätyöläisten haku ja työpaikkakyselyt sekä ylihuominen Kesätyöpörssi Savonlinnan työkkärissä. Kaikesta lumesta, pakkasesta ja pimeydestä huolimatta kesä tulee sittenkin :)

- - - - - .

Jälleen uudet kujeet

Vuosi ja yksi päivä sitten kirjoittelin uusista kujeista. Aika menee nopeasti, vaikkakin joskus madellen, joten lienee aika kirjoitella taas jotain uusista kujeista.

Elämä on pääasiassa asettunut raiteilleen Savonlinnassa eli jokseenkin se, mitä haettiin löytyi: suurehko ja uudehko (lajityyppinsä edustajaksi) rintamamiestalo Savonlinnan itäpuolelta, tarkemmin sanottuna Kyrönniemeltä. Talokauppaa tehtiin moninaisten paperinpyörittelyjen jälkeen helmi-maaliskuun vaihteessa ja sen jälkeen minullakin oli jonkinasteinen tukikohta – tosin muutaman kuukauden ilman verhoja, sänkyä tai edes tuolia. Nuokin luksusesineet tulivat mukaan kuvioon jossain vaiheessa kevättä remontin ja muuttokuormien edetessä.

Saara ja Niklas seurasivat perässä Savonlinnaan, kun koulut ja siten Saaran reilun puolen vuoden kiinnitys Kauhajoella päättyi. Suurehkot odotukset puolin ja toisin eivät ehkä ihan kaikkineen toteutuneet ja niinpä kaikki ei uudella kotipaikalla ollut aina ihan pelkkää ruusuilla tanssimista. Asiat kuitenkin selvitettiin ajan kanssa ja nyttemmin seilataan jotakuinkin tyynillä vesillä.

Työpuolella Kerimaan pyörittäminen osoittautui odotettuakin mielenkiintoisemmaksi, mutta myöskin vastaavasti haastavammaksi. Oikeastaan voisi vain todeta, että koko ensimmäinen vuosi on mennyt opetteluun ja nyt voisi kuvitella, että lomakylän pyörittämisestä on jonkinlainen käsitys. Ei kai tuo mikään ihme ole, kun ei viidentoista vuoden takaista lyhyttä McDonald’s -sessiota lukuunottamatta ollut mitään käsitystä ravintola-alasta eikä varsinkaan kiinteistöylläpidosta. Onneksi Kerimaasta ja helmikuisesta Savonlinnan työkkärin kesätyöpörssistä on löytynyt muutamia aivan loistavia tyyppejä, joiden kanssa Kerimaan kelkka on saatu pieneen, mutta toivottavasti vakaaseen nousuun – jännä kylläkin, ikä- ja kokemusjakauma osoittautui tässä asiassa hieman yllättäväksi…

2011?

Alkavalta vuodelta pitäisi työpuolella odottaa jo hieman näkyvämpiä tuloksia, mieluiten plusmerkkisiä. Palaute päättyneeltä vuodelta on ollut hyvää ja siten olisi lupa odottaa positiivisia seurauksia, vaikka haasteita riittää monin paikoin – esimerkiksi tänään esille tuli jälleen uusia asioita. Opeteltavaa ja työtä siis riittää, mutta odotukset ovat hyvät. Suurimpia haasteita ovat kaiketi yhteistyö alueen muiden toimijoiden kanssa, Kerimaan toiminnan tehostaminen edelleen ja oman työmäärän rajoittaminen.

Henkilökohtaisessa elämässä edessä on jälleen uusia muutoksia – Niklakselle syntyy pikkuveli jossain helmi-maaliskuun vaihteen tietämillä, mikäli kaikki menee odotetusti. Toivottovasti, hieman edellisen kappaleen viimeisen kohdan onnistumisesta riippuen, aikaa riittää viettää aikaa myös poikien ja oman rakkaani kanssa :)

- - .

Kikkoo!

Eli 19.12. olimme lasten ja perheiden kirkossa Kerimäellä.

set-101219-10978

Kirkossa pitää laulaa ja lujaa!

set-101219-10982

Päiväkotilaisten jouluevankeliumi oli kivaa katsottavaa.